7.4.2014

Kauden ekat kisat ja lainaponeja

Vaikka blogi on ollut viimeisen kuukauden ajan varsin hiljainen, olemme touhunneet Gracen kanssa reippaasti kaikenlaista aina valmennuksista vauhdikkaisiin maastoretkiin. Olemme mielestäni saaneet taas vähän paremmin jutun juonesta kiinni ja esimerkiksi avotaivutukset tuntuvat jälleen olevan hieman aiempaa helpompia.
   Kikon ja Nipsun valmennusten lisäksi olimme tänään myös pitkästä aikaa aluevalmennuksissa, joissa koin pitkästä aikaa oikein kunnon ahaa-elämyksen. Teimme ihan normaaleja laukka-ravi ja ravi-käynti siirtymisiä niin ylös- kuin alaskin päin, mutta Keela ohjeisti normaalin pohjeavun sijaan "uhkailemaan" heppaa irrottamalla jalan kyljestä; mikäli reaktiota ei tulisi pohkeen irrotessa, tulisi uhkaus laittaa täytäntöön tekemällä napakka pohjeapu. Tuo temppu toimi yllättävän hyvin ja lopputuloksena Grace liikkui ehkä ensimmäistä kertaa elämässään mun ratsastuksen jäljiltä kunnolla pohkeen edessä omin jaloin. Muodossakaan ei herkistymisen jälkeen ollut valittamista ja lopputunnista Graakki olikin mun mielestä ihan superhyvä!
 
Toki alussa oli hankalampaa ja esimerkiksi puoliympyrällä tekemämme laukkalisäykset olivat meidän osilta ihan naurettavia. Käytännössä Grace vain rummutti vähän normaalia kovempaa maneesin pohjaa, mutta askel ei pidentynyt sitten lainkaan. En mielestäni onnistunut tekemään keskilaukkoja niin hyvin, kuin olisin toivonut, mutta onneksi ravipätkät kompensoivat niitä mukavasti :).
   Suurimpia ongelmia tuli vastaan, kun Grace alkoi herkistyä ja koetimme tehdä ravi-laukka-siirtymisiä siten, että voisin säädellä käsillä olevaa askellajia haluamallani tavoin. Grace yritti nostaa lähes poikkeuksetta laukkaa, kun keskityimme ravin säätelyyn, mikä oli mielestäni tosi kummallista - yleensähän se välttelee laukkaamista kuin ruttoa. Tuo kuitenkin toi taas kerran esille sen faktan, että mun pitäisi rauhoittua siellä satulassa reippaasti. Muistaakseni jokainen mua valmentanut on ainakin kerran sanonut, että mun pitäisi säätää vähemmän ja/tai tehdä vain se, mikä on välttämätöntä. Tokihan siihen pyritään mutta mitä ilmeisimmin sen toteutus on mulle äärimmäisen hankalaa :D.



Kauden ekat "kisat" eli siis kotimaneesissa järjestetyt rataharjotukset olivat pohjan sankasta pölystä (kastelujärjestelmä rikki..) huolimatta ihan hyvä tapa aloittaa uusi kausi. Mielestäni jännitin kisoja nyt vähemmän kuin ennen, mikä toisaalta saattoi olla osasyy siihen, että unohdin radan - taas.
   Alkaa pikkuhiljaa olla neuvot vähissä, kun unohdan sen radan jokaisissa kisoissa vaikeusasteesta huolimatta. Tähän kierteeseenhän on siis päästy ensimmäisten aluekisojeni jälkeen, joissa käänsin vahingossa hepan liian aikaisin radan poikki. Olen sen jälkeen pelännyt radan unohtamista niin paljon, että harjoittelusta huolimatta menen jotenkin ihan lukkoon heti, kun alan ajattelemaan esitettäviä kiemuroita tarkemmin.

Päätin kuitenkin tuon rataharjoitusunohduksen jälkeen, että seuraaviin kilpailuihin treenaan rataa vielä entistäkin enemmän. Toivottavasti ahkera toistaminen tuottaa tulosta, eikä kyseessä olisi oikeasti joku radanunohdusfobia.. Sehän tästä enää puuttuisikin.

Kauden ekat letit ei aina oo ihan tasalaatuset, kun harjasta on hinkutettu
puolet pois! Pienimmissä leteissä oli enemmän lettaria, kuin harjaa :P.

Mutta mitä rataan muuten tulee, oli se mielestäni vieläkin varsin kehno. Grace tuntui tosi raskaalta ja sähläsin taas ihan liikaa, eikä rentoudesta ollut kyllä tietoakaan. Toisaalta sain ensimmäistä kertaa positiivista palautetta takaosan aktiivisuudesta ja myös takaosakäännökset olivat aiempaa huomattavasti paremmat. Eipä ruuvannut enää niin paljoa, kuin aiemmin!
   Toki nuo virheet eivät raskaaseen etuosaan ja väärinratsastukseen päättyneet, vaan esimerkiksi peruutusaskelia tuli vahingossa yksi liikaa. Noh, oppia ikä kaikki tai jotain. Radan prosentit olivat muistaakseni 57,4%.



"Ei me tätä oltais ansaittu!"


Oman hepan lisäksi kuukauteen on mahtunut myös kaksi lainaponia. Näistä poneista toisena toimi ennestään tuttu Vilgas, mutta toinen oli mulle täysin uusi kaveri, Qina.
  Kaverini sai houkuteltua meikäläisen Fallkullan kotieläintilalle työnjakoon ja päädyinkin sitten karsinoiden siivouksen jälkeen pikkuponin selkään. Qina on kuulema ollut toisinaan hieman hankala ratsu pikkuihmisille, sillä poni on vielä nuori ja ehkä hieman vihreäkin. Itse tykkäsin tuosta tammasta tosi paljon, sillä pienen testailun jälkeen se paljastui todella yritteliääksi ja nöyräksi poniksi. Uskoisin Qinasta tulevan vielä mitä mainioin lastenponi, kunhan poni hieman ikääntyy!
  En pystynyt tekemään mitään kauhean raskasta pikkuponin kanssa jo senkään puolesta, että olen sille aivan liian iso. Myös muita hyviä selityksiä löytyy, kuten kentän epätasaisuus ja ponin jonkinasteinen lihasköyhyys, mutta ainakin jotain tuli tehtyä (lyhyt todiste alla!).




Tähän loppuun mainitsen vielä pikaisesti aikeistani ostaa uudet kotisaappaat nykyisten Soubiracien rinnalle. Se vain on karu fakta, etteivät vetoketjulliset saappaat pysy mulla pitkään ehjinä, mikäli vetskari on saappaan takaosassa. Aluksi syynä ketjujen jatkuvaan hajoiluihin olivat kannukset, joihin kuitenkin hankin erikseen kumit estääkseni vetoketjujen turhan kulumisen. Vetskari hajoilee kaikista varotoimenpiteistä huolimatta milloin mistäkin kohtaa, joten tulimme äitini kanssa siihen lopputulokseen, että vetskarittomat saappaat voisivat olla paras vaihtoehto. Toisiksi paras olisi sitten vetskarin sijoittaminen saappaan etuosaan, mutta kaikista mieluiten yrittäisin ainakin ensin elää kokonaan vetoketjuttomien saappaiden kanssa.

Ainakin nämä olivat yksi suosikkivaihtoehdoistani, mutta pidän vielä silmät ja korvat avoinna erilaisten saapaskokemusten varalta ;). En ole vielä saappaiden väristäkään aivan satavarma, vaikka ruskeat ovatkin pitkäaikainen unelma. Toisaalta mustia saappaita voisi tarpeen tullen käyttää kisoissakin. Soubiracit saavat kuitenkin jäädä kisasaappaiksi, eli en ajatellut hylätä niitä aivan tältä seisomalta.

Mrr...... Hyvin toimi jesariviritelmä koko päivän ajan!
Sain Keelalta vähän läksytystä vielä täysin suunnittelemattomasta kisakalenteristani, joten laitan senkin kuntoon lähipäivinä. Seurakisoja näyttäisi putkahdelleen sivuille runsaasti sitten edellisen käyntini ja oikeastaan tämän viikon sunnuntaina olisi jo yksi Helppo A:10, johon saattaisin jopa ilmoittautuakin.
   Aluekisojen tarjonta on vähän niukempaa ja seuraavat karkelot olisivat Vihdissä 21. päivä, joskaan tuo rata nyt ei herätä mitään riemuntunteita.. Mutta jos vihdoinkin saisi sen 60% alueradasta, niin voisi hakea itselleen kansallista lupaa! Katsotaan miten tässä käy.

4 kommenttia:

  1. Kauheeta, muuten tuo rata oli tosi jees, mut sun hevonen huiskii hännällä aivan taukoamatta, siis monta kertaa sekunnissa. Mahtaa olla todella kipeä jostain tai sitten teet selässä jotain pahasti väärin.. Mainitaanko sulla pöytäkirjoissa koskaan tuosta hännästä? Se on yksi pisteitä alentava seikka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hevonen ei ole kipeä mistään, nou hätä :)! Hännällä huiskiminen liittyy meidän tapauksessa keskittymiseen tai joskus myös kannuksesta suivaantumiseen (hevonen on oikea herneprinsessa), mutta ei vastustamiseen, kuten moni tuntuu luulevan. Pöytäkirjoissa ei ole ollut hännästä koskaan mainintaa, sillä kuten sanottua, Grace ei ilmaise sillä vastustusta.

      Siitä en sitten tiedä, olisiko hännällä huiskiminen opittu ennen mulle tuloa, kun Gracen selkä oli jossain vaiheessa tosi kipeä. Asia on kuitenkin meidän aikana hoidettu kuntoon, eli voit vapautuneesti syyttää mun kokemattomuutta tuohonkin asiaan liittyen. Enhän kuitenkaan ole mikään huippuratsastaja ;).

      Poista
  2. Mun mielestä teidän meno näyttää oikein kivalta, oli mukava seurata teidän rataa! Toki aina on jotain korjattavaa, mutta niin on meissä jokaisessa! Pääasia on, että tiedostaa ongelmat, sitäkautta on helpompi lähteä niitä korjaamaan!

    Tuosta häntäjutusta pakko mainita, että vaikka Grace huiskiikin tosi tiuhaa tahtiin, niin se näyttää silti tosi tyytyväiseltä ja rennolta. Jotkut hevoset ehkä tahtovat vain ilmaista itseään. ;)

    Tosi paljon onnea voitosta! On se voitto aina ansaittu voitto - sen eteen on tehty kuitenkin jotain oikein. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos, ihanaa lukea näin kannustavaa palautetta :)!! Ja joo, Grace jos joku on erittäinkin halukas ilmaisemaan itseään varsinkin silloin, kun ratsastajaa jännittää ja jokin temppu tuntuu ihan ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta oppia ikä kaikki!

      Ja kiitos onnentoivotuksistakin, mutta vielä löytyy paaaaljon parannettavaa. No, onhan tässä koko elämä aikaa oppia :D!

      Poista