Aluksi tuntui tosi hassulta nojata taaksepäin vauhdin hidastuessa, koska juuri silloinhan sitä luulee vain koettavansa jarruttaa entisestään. Toisaalta tuo käy järkeenkin siinä mielessä, että liioitellulla taakse päin nojaamisella istuinluut saa osoittamaan eteenpäin, jolloin ne ymmärtääkseni myös kannustavat liikkumaan siihen suuntaan. Tietenkään en voi koko loppuelämääni vain ajatella nojailevani onnellisesti taaksepäin, mutta tällä hetkellä jo pelkkä omien lapojenkin siirtäminen taaemmas suoristaa koko istuntaani, mikä on ymmärtääkseni ihan tavoittelemisen arvoista.
Juuri nyt meillä on Gracen kanssa ollut vähän turhan pitkää taukoa muuton jälkeen ilmenneen yskän vuoksi, joka on pitänyt meidät käyntilinjalla jo vajaan viikon.. Yskää ei onneksi ole ilmennyt muulloin, kuin rasitettaessa, eli muutaman ravikierroksen jälkeen. Tänään kokeilin jälleen ravata muutaman kävelypäivän jäljiltä ja yskähdyksiä ei onneksi kuultu. Otan huomenna samanlaisen kokeilujumpan ja mikäli Grace ei yski, ryhdyn hiljalleen siirtymään takaisin kohti normaalia päiväjärjestystä.
Vaikka tuo köhiminen on käsittänyt vain kaksi yskähdystä / ratsastus, olen pitänyt tamman levossa. Ei mielestäni kannata olettaa yskän menevän ohi urheilulla, mikäli se ilmenee nimenomaan liikunnan yhteydessä. Gracella ei onneksi ole ollut kuumetta, joten liekö vain mennyt 'nuha väärään kurkkuun'. Kaikkea kanssa.
Mulla oli suuret valmennussuunnitelmat, joista suurin osa valui tämän takia kyllä suoraan sormien välistä. Lauantaina oli tarkoitus treenailla Sirpa Degerth-Kaldin valkussa ja maaliskuun ekana viikonloppuna piti pyörähdellä Ville Vaurion ohjeistamana, mutta pitääpä näköjään perua molemmat. Voi tätä hevoselämän riemua!
Ei sillä, etteikö hevosen hyvinvointi menisi aina valmennusten edelle - valkkujahan ehtii tulla lisääkin - mutta harmittaa silti. Onhan tuo yskä nyt kuitenkin verrattain pieni juttu, mutta toisaalta siitä saisi varmaankin täydellä treenillä paisutettua isommankin ongelman. Ehkä parempi vain polkea jalkaa ja niellä karvas ketutus mukisematta.
Päästäkseni valittamaan vielä vähän lisää, tahdon ilmaista kokeneeni suurta ärtymystä editoidessani alle sijoittamaani videota, jossa ratsastan Gracella nivelillä (2.2.). Nyt ihan oikeasti haloo! Grace on pitkä kuin se kuuluisa Gandalfin parta, laukka on hitautensa vuoksi lähempänä viisitahtista ja näen kaikissa noissa videopätkissä pelkkiä virheitä. Okei, en ehkä ole ratsastanut Graakulla aikoihin nivelsuitsituksella, mutta luulin pystyväni nyt edes hieman parempaan, kuin nuo.. pohjanoteeraukset!
Yritin videon laukkapätkissä toistaa aiemmin Nipsun valmennuksessa harjoittelemiamme laukkatreenejä, joiden tarkoituksena oli saada Grace kantamaan itsensä kootussa laukassa itse, eikä nojailemaan ohjastuntumaan. Tämän edellytyksenä ohjan olisi oltava löysä, mutta pakko sanoa, ettei tuon karseampaa näkyä kyllä olekaan. Nipsu tiivistikin itseasiassa tuon laukan aika hyvin: "se osaa kyllä koota ja kantaa ittensä, mutta se ei vaan viitsi". I couldn't agree more.
Erityisesti laukkapätkät saivat verenpaineeni nousemaan taivaisiin ja tekisi mieli ryömiä näytön läpi kuristamaan itseni ihan vain siitä hyvästä, etten ratsasta kunnolla. Vaihdoista nyt ei kannata edes puhua ja jotenkin tuo koko homma näyttää kauhean vetelältä. Ensi kerralla sitten paljon paremmin, mikäli ensi kertaa edes tulee.. mur!!
Muutto uuteen talliin sujui hyvin ja Gracella on ollut ilmeisen leppoisat oltavat 3,5m x 3m yksiössään :D. Aluksi karsinan ovessa oleva, käytävälle avautuva ikkuna oli Graakun mielestä hyvin epäilyttävä ja täynnä erilaisia ansoja, joten ensimmäisinä päivinä siihen suhtauduttiin hyvin skeptisesti. Kun ponny tajusi saavansa aina porkkanoita ja rapsutuksia porkkanatädiltä (äiti) työntäessään luunuppinsa ulos, tuntui sekin homma kiinnostavan enemmän. Laittelen varmasti lisää kuvia tallista tulevissa postauksissa, mutta nuo otokset rajoittunevat hoito- ja vesikarsinan tapahtumiin, joten mitään seikkaperäistä tallikierrosta ei kannata odotella. Tiivistettynä ex-talliin rakennettiin uusi siipi ja koko huusholli remontoitiin kattoa myöten jokseenkin Keski-Eurooppalaisen oloiseksi. Ilmanvaihtojärjestelmä on huippuluokkaa ja karsinat on valoisat ja isot.
Helpottaa muuten ihan tosissaan hevosen hoitamista & työntekijän hommien suorittamista, kun karsinan takaseinällä on valaistus. Aikaisemmin lamppurivit ovat kulkeneet vain käytävän puolella, mikä on tehnyt karsinoista enemmän tai vähemmän verrannollisia mustiin aukkoihin (varsinkin, kun seinät olivat tummat!). Nyt boksissa oikeasti näkeekin jotain, mikä on helpottanut elämää enemmän, kuin osasin odottaakaan.
 |
| Ensimmäisenä päivänä ikkunaluukku oli epäilyttävä! |
 |
| Jotenkin mulle jäi vähän haikea fiilis, kun lähdettiin Tuulen talleilta. Matka Dumiin on kuitenkin niin paljon lyhyempi, että on mun arjen kannalta helpompaa, kun ei tarvitse aina odottaa joko kyytiä tallille tai käyttää matkaan puolitoista tuntia suuntaansa. Mutta saa nähdä, josko vaikka eksyttäisiin Järvenpäähän vielä joskus uudelleenkin; meidänhän pitää Ruotsista palatessamme hoitaa Gracelle joku karsinapaikka! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti