Noniin, maneesin automaattiovi alkaa hiljalleen olla Gracellekin arkipäivää! Ensimmäisinä päivinähän tuo ovi aiheutti jos jonkinmoisia säntäilyjä ja silmien muljauttelua, mutta pahin alkaa olla jo läpikäytyä aikaa. Toisinaan pitää ilmeisesti vähän kyyläillä ja jännittää, mutta tässä vaiheessa se yleensä johtuu siitä, ettei Gracea juurikaan huvittaisi tehdä mielestään hankalia töitä.
Pitäisi työskentelyn ja muun elämän helpottamiseksi harrastaa vähän useammin venyttelyä niin keskenään, kuin hevosen kanssa, jottei mun reidet olisi niin pirun näkkärit erityisesti lonkan vierestä. Puristan myös ihan liian helposti polven ja reiden kiinni satulaan, jolloin jo muutenkin verkkaisessa tempossa viihtyvä pieni ponini saa vain enemmän yllykkeitä vauhtinsa hidastamiseen, mikä saa apuni melkoiseen ristiriitaan keskenään, kun tarkoituksena olisi kuitenkin kaiken tietämykseni mukaan liikkua eteenpäin. Gracea venyteltäessä pitäisi yrittää muistaa keskittyä enimmäkseen takajalkoihin, joiden lihaksisto on helposti tosi piukkaa. Tämä tulee ilmi poikkeuksetta silloin, kun hieroja käy kyläilemässä - Graakkia inhottaa reisien käsittely ihan mielettömästi!
Edellämainittu asia olisi varmaankin kannattanut pitää mielessä eilen, kun pidin hepan kanssa kävelypäivän. Pitäisi ottaa joskus videolle Gracen bravuuri, pyynnöstä etujalkojen nostelu espanjalaisen käynnin tyylisesti, mutta materiaalin puuttuessa tyydyn selittämään tuon otuksen temppuiluista näin kirjallisesti.
Pidimme siis ihan leppoisan riimu naamaan ja menoksi -tyylisen kävelypäivän ja olen yleensä teettänyt maasta käsin kävellessäni Gracella juuri tuon kauhovan käynnin tapaisia temppuja välttääkseni tylsistymisen ja toisaalta kehittääkseni hevosenlukutaitoani. Jossain kohti sitä aivojen aluetta, joka yleensä hoitaa vaistomaisen itsesuojelun, kävi kuitenkin meikäläisellä pienehkö katkos muuhun ajatusalueeseen ja päätin koettaa aktivoida Gracen takajalkoja riimunvarren etäisyydellä samalla tavoin paineistamalla, kuin etujalkoja.
Noh, ehkei tuo nasevan potkun ansiosta reiteeni värjäytynyt mustelma nyt kovin kauaa sijoillaan viihdy, mutta kävelyni on niin retardin näköistä, että oksat pois. Tekemällä oppii jne, mutta mietin kyllä tosissani tapahtuneen jälkeen, kuinka tyhmä voinkaan olla :D. Mitähän noin tarkalleen ottaen edes odotin tapahtuvan?
Päätin jo eilen, ettei tämä jonkinasteinen vammautuminen vaikuta ratsastukseeni, joten tänään sitten pidetäänkin oikein kunnon sulkeiset ihan vaan kostoksi itselleni. Onneksi tuo isku ei tullut kuitenkaan "vasten kasvoja" (tai lähinnä säärtä), vaan oikein mukavasti siihen reiden etuosan paksuimpaan osaan, eli murtumaa ei pitäisi löytyä, kun tällä suhteellisen kivuttomasti pystyy kuitenkin kävelemään. Ei siis mitään tekosyytä jättää ratsastusta väliin!
Ajattelin keskittyä Gracen kanssa nyt erityisesti vatsalihasten kehittämiseen, sillä ne tuntuvat olevan meillä molemmilla hukkuneina jonnekin ihonalaisten lämpökerrosten uumeniin.. Puomitreenin toteuttaminen pitäisi ottaa muutenkin osaksi meidän normiliikuntaa, koska olen törkeästi laiminlyönyt sen oikeastaan koko sen ajan, kun mulla on ollut oma hevonen! Esteitä ollaan toki hypelty, mutta jo lähestymistenkin nimissä puomiharjoitukset olisivat meille enemmän kuin ajankohtaisia (jos niistä nyt jotain apua löytyisi siihenkin 'ongelmaan').
Itselleni pitäis tehdä joku suunnitelma liikunnan suhteen, koska mä en ihan oikeasti liiku tarpeeksi! Käyn toki päivittäin ratsastamassa tai ainakin taluttamassa, mutta nyt kun heppa ei oo pyörämatkan päässä, ei muuta liikuntaa tule pahemmin harrastettua. Harmittaa vain, kun koulu vie niin tuhottomasti aikaa, etten edes meinaa ehtiä tehdä mitään muuta. Jos koulupäivä loppuu neljältä, mun on turha edes kuvitella ehtiväni läksyjen ja tallin lisäksi mihinkään muualle, kun matkoihin kuluu helposti tunti jo yhteenkin suuntaan, mikäli liikun julkisilla. Inhoon tosin läksyjä niin paljon, että voisin ihan suosiolla jättää ne tekemättäkin.. Voisi tulla sanomista.
Korvatakseni tämän postauksen karmaisevan kuvattomuuden, paljastan näin loppukevennyksenä postilaatikkooni kolahtaneen tänään Schockemöhlen koulusuojat, tai miksi tuollaisia isoja mokkuloita tahtoo ikinä sitten kutsuakaan. Päästän nuo toistaiseksi valkoiset uutuudet käyttöön jo huomenna ja mikäli ennustajankykyni pitää paikkansa, mun koneelle on tulossa koko viikonlopun ajalta jopa kuvia. Jes!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti