4.1.2014

Rauhaa ja rakkautta

Uus mökki! Ja naapurin loimet.
Gracen muutto sujui kuin oppikirjassa konsanaan ja nyt neiti majailee varsin tyytyväisen oloisena väliaikaismökkerössään Järvenpäässä. Olin oikeastaan itsekin aika yllättynyt siitä, miten lungisti pikkutamma otti uuden asumuksensa ja etenkin naapurinsa, joiden kanssa ei toistaiseksi ole ollut mitään kärhämää.
  Toissapäivänä kävimme vain juoksuttelemassa toinen toisiamme (tää oli taas niitä jänniä päiviä) ja eilen teimme ihan normaaleja juttuja, joskin se kiima on muuttanut tuon hevosen taas ihan totaaliseksi hirviöksi! Ei se nokka kuitenkaan kauaa tuhise tuonkaan 'ongelman' kanssa, kärsivällisyyttä :)..

Eniten ongelmia tähän mennessä on varmaan tuottanut maneesin automaattiovi, joka on Gracen mielestä ihan sairaan pelottava. Ei se yleensä mitään pelkää, mutta hänen ylhäisyytensä reagoi vähän tarpeettoman voimakkaasti tuohon pikkuseikkaan, jonka kuitenkin olemme nyt jo nähneet muutamaan otteeseen. Kaipa se siihen tottuu, jos ei, niin voi voi. Maneesissa aion kuitenkin ratsastaa ihan jo senkin takia, että siellä pystyn vakoilemaan omia tekemisiäni peileistä, mutta myös sen takia, ettei kenttä välttämättä pysy sulana enää kauaa. Kenttäkin on toki hyvässä kunnossa, joten esimerkiksi juoksutus onnistuu siellä mitä mainioimmin.

Juoksutuksen jälkeen, varsin pimeää tuolla takana!


Lissu says hi!
Lissu sai eilen kävelypäivän maasta käsin, olihan se tehnyt taas pari päivää hienosti töitä. En ole kamalasti laukannut ponin kanssa, sillä pulmat ovat jo ravissa sitä kokoluokkaa, ettei askellajin nopeuttaminen ainakaan helpota ratsastusta lainkaan. En tietenkään tarkoita, että ratsastuksen pitäisi olla helppoa - päinvastoin - mutta tällä hetkellä ihan perusjututkin ovat ponille tosi vaikeita, minkä takia kannattaa mielestäni aloittaa rauhallisesti ja varoa hermostuttamasta Lissua tai itseään.
  Jätin gramaanit takaisin hyllyyn, sillä totesin niiden olevan lähes yhtä tyhjän kanssa avun kannalta, vaikka toisin luulin.. Jätin myös alaturpiksen pois ja pakko sanoa sen helpottaneen merkittävästi ponin ratsastamista rennoksi! Hitsi kun en tajunnut tuota pikkujuttua aiemmin, olisi auttanut kyllä paljon. No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vai mitä?

Tänään Ms. Keltainen pääsee kuitenkin taas ratsastukseen, joka toivottavasti ei vedä mun lapoja niin jumiin, kuin ne eilisen hieronnan (<3) jälkeen vaikuttivat olleen! En taaskaan tajua, missä välissä oon kerennyt jumahtamaan noin kunnolla selästä, mähän oon vaan ratsastanut.. Toivottavasti ei ainakaan hetkeen tulisi samanlaisia jumeja, sattui meinaan aivan jumalattomasti, kun niitä lähdettiin availemaan. Tässähän alkaa jo ymmärtää hevosten jumejakin paremmin.



Unohdin näköjään kokonaan hehkuttaa joululahjojani, jotka sisälsivät tänä vuonna mm. Equilinen saapaskassin, KL-sukkia ja helmikorvakorut. Jotenkin musta tuntuu, että joulupukki tietää jotain mun harrastuksista?
  Näiden turhamaisuuksien lisäksi luokittelisin myös meidän satulan joululahjaksi, mutta ei kerrota mun veljille siitä, tai nekin alkaa vaatia itselleen nelinumeroisia joululahjoja!

Voin paljastaa lisää uusia hevosen varusteita olevan matkalla meille, mutta kerron niistä sitten myöhemmin. Sen voin sanoa, että odotus alkaa jo käydä sietämättömäksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti