26.1.2014

Oho, tuplapostaus?

Herranjestas, mähän kirjoitan tänään jo toista kertaa! Selvästi jotakin matikankirjan avaamisvaikeuksia, ei tätä muuten tapahtuisi. Asiasta kukkaruukkuun -> huomasin Hannan blogissa kivan haasteen, jonka nappasin oitis itsellenikin täyteltäväksi. Koska kuitenkin lupasin kertoa myös Gracen kuulumisia, laitan postauksen pohjalle kuvia tämänpäiväisestä ilman satulaa/kuolaimia meiningistä, eli lopputuloksen siitä, kun ei ihan viitsisi pitää vapaapäivää, muttei oikein viitsisi ratsastaakaan kunnolla.

Tässä kuitenkin tämä haaste / gallup / miksi ikinä tahtookaan näitä kutsua.

----------------------------------------------------------------------

"Tämä haaste on tarkoitettu niille jotka omistavat hevosen/hevosia. Tarkoitus olisi myös, että kysymyksiin vastattaisiin vähän laajemmin kuin yhdellä sanalla. Haasta vähintään kolme blogia, ei takaisin haastamista. Sinun pitää kertoa blogissasi kenet olet haastanut."

----------------------------------------------------------------------

Kerro hevosestasi:  rotu, taso ja  hieman luonnetta
Grace on belgialainen, estesukuinen puoliverinen. Tasoltaan tuo otus olisi sileällä siinä helpon A:n ja Vaativan B:n välimaastossa, kallistuen kuitenkin aika reilusti enemmän sinne helpon puolelle. Esteillä Grace hyppää ainakin 110cm, mutta kai se isompaakin menisi osaavamman kuskin kanssa. Muistaakseni joku tuomari jossain sanoi sen hyppäävän maksimissaan 130cm, mutta isompaan ei kokonsa puolesta pystyisi.
    Luonteeltaan Grace on rakastettava hirviö, eli tavattoman nöyrä eläin, joka kuitenkin nokkiin ottaessaan vetäisee nenäänsä jotain ananasta suurempaa. Karsinassa hänen ylhäisyytensä on yleensä ihanan lupsakka, mutta myöskin se, joka ensimmäisten joukossa päästelee sieraimillaan lohikäärmeääniä, kun jotain todella-tärkeää-ja-elämää-suurempaa tapahtuu. Välillä Gracella on jotain ihan ihme juttuja, jotka yleensä saavat hymyn huulille silkan hassunkurisuutensa vuoksi. Loistava esimerkki tällaisesta tilanteesta tapahtui oikeastaan ihan pari päivää sitten, kun tammalla jäi vahingossa kieli pilkottamaan huulten välistä vedenjuonnin jälkeen.


Hevoset vai ponit? Miksi? 
Molemmat! Suosin poneissakin kuitenkin niitä "isoja" yksilöitä, koska yleensä ne alkavat jo muistuttaa luonteiltaan hevosia, eivätkä niitä pirullisia pikkuponeja. Omaksi ratsuksi ottaisin kuitenkin vain hevosia, koska pituutta ja painoa alkaa olla liikaa ponien selkään. Hevosten kanssa saan yleensä pohkeen kunnolla lähelle, eikä tarvitse nostella kantapäitä ja/tai koko jalkaa saadakseen jonkinlaisen tuntuman kylkeen. Ponit on kuitenkin söpöjä ja niillä saa käyttää pinkkejä varusteita ilman, että sitä pidetään mitenkään outona! Tai no, käytänhän mä Gracenkin kanssa välillä kaikkea pinkkiä bootseista pinteleihin, haters gonna hate :D.


Ensimmäinen hevonen/poni, jolla ratsastit itsenäisesti enemmän?
Marella. Oli mulla Husössä ratsastaessanikin eräänlainen kolmen hevosen trio, joiden kohdalla nimeni pyöri listoilla mielestäni jatkuvasti (jotkut saattavat muistaa Aidan, Odinen ja Tintin..). Itsenäisesti ratsastin kuitenkin Marellalla, jonka kanssa porhallettiin kutakuinkin ilman opetuksen häivääkään ne kaksi vuotta, jotka tamma oli luonani.


Kumpi parempi, kengätön vai kengällinen? Hevosesi kenkien koko, jos kengässä? 
Hmm tämä riippuu mielestäni paljon siitä, mitä hevonen tekee "työkseen". Jos kyseessä on jalkaongelmaton pihakoriste, niin miksipä sitä turhaan pitäisi ylimääräistä tavaraa estämässä kavion luonnollista kulumista. Tämä tietenkin koskee lähinnä pihattohevosia, jotka pääsevät liikkumaan jatkuvasti ja näinollen myös kuluttamaan sitä kaviota edes jonkin verran.
  Harraste- tai kilpahevosella pitäisin aina kenkiä, oli kyseessä sitten ratsu, ravuri tai mikä tahansa suhteellisen säännöllistä työtä tekevä eläin. Okei, poikkeuksia löytyy, mutta esimerkiksi Gracen kaviot eivät kestäisi nykyisellä käytöllä varmaan kahtakaan päivää kengättä. Mitä sen kengänkokoon tulee, veikkaisin nollaa tai ykköstä, just nyt ei ihan kirkkaana muistu mieleen :D.


Klippaus: Puolesta vai vastaan? 
Olen puolestapuhuja. En nyt tällä tietenkään tarkoita, etteikö se takapihalla seitsemän vuotta paikoillaan heinää mussuttanut puska-Jalmari saisi kasvattaa itselleen oikein kunnon talvikarvaa, mutta suurin osa ahkerasti liikutettavista hevosista kokee varmaankin olonsa mukavammaksi, kun hiki kuivuu pois, eikä jäädy kymmensenttiseen talvikarvaan. On näissäkin varmasti poikkeuksia, eivätkä kaikki hevoset siedä tietynlaista klippausta, jos kyseessä sattuu olemaan kovin herkkänahkainen otus (tämäkin nähty!). En kuitenkaan jättäisi omaani klippaamatta, jos se kasvattaisi joskus itselleen talvikarvan. Aihe ei tosin meitä ole tähän mennessä koskettanut, koska Gracen talvikarva eroaa kesäkarvasta noin kahdella millimetrillä. Onko tuo nyt kirous vai siunaus, sitä en ole vielä kahden vuoden aikana ehtinyt päättää.


Tarhaavatko hevosesi yksin vai laumassa? Miksi?
Yksin, kuten valtaosa muistakin tallin hevosista. Tämä johtuu lähinnä siitä, että tarhat ovat niin pienet täällä pk-seudun sykkeessä, ettei kahdella hevosella ole kunnolla tilaa väistää toisiaan, jos ne eivät tulekaan toimeen. Tallissamme on muutama hevonen, joiden kanssa Gracekin saattaisi pippurisesta luonteestaan huolimatta tulla toimeen, mutta yhteistarhaukseen suostuakseni tahtoisin käyttöön isomman tarhan, jollaista ei ainakaan toistaiseksi ole tarjolla. Grace ei tietääkseni ole myöskään tarhannut laumassa juuri koskaan (mahdollisesti ollut varsana jossain porukassa?), mikä ei sinänsä kuitenkaan estäisi laittamasta tuota olentoa muiden joukkoon. Jos tarjolla on kuitenkin mahdollisuus tarhata yksin toisten hevosten välittömässä läheisyydessä, valitsen sen niin kauan, kun isompaa aitausta ei ole saatavilla.


Ratkaiseeko hevosessa enemmän luonne vaiko ulkonäkö (kuten väri)?
Luonne, jos noista kahdesta täytyy päättää. Tai no toisaalta luonne on yleensä suhteellisen pysyvästi muutettavissa oikealla käsittelyllä, väri ei :D. Ulkonäössä olen sen verran nuuka, etten huolisi liian pientä hevosta itselleni (jos tuo edes lasketaan ulkonäköseikaksi), mutta värillä ei ole tähän mennessä ollut mitään merkitystä muuhun, kuin lempinimien keksimiseen. Esimerkiksi Grace on mielestäni lihapiirakan värinen.


Millainen on hyvä hevosblogi?
No ei ainakaan mun! Parhaita ovat sellaiset, joita ei päivitetä liian usein, paras postausväli on mielestäni +/- 3 päivää. Ulkoasun pitää olla tietyllä tavalla miellyttävä, en esimerkiksi tykkää lukea kirkkaanväristä tekstiä jo osittain senkin takia, etten näe sitä tihrustelematta. Hymiöiden käytön pitäisi myös olla kohtuullista ja tekstin rakenteeltaan melko virheetöntä. HD-laatuiset kuvat on aina ihan ihana lisä, mutta myös nykyisten puhelinten kuvanlaatu kelpaa meikäläiselle oikein hyvin.


Pahin tippumisesi?
Joku näistä jään päälle tippumisista. Vilgas tiputti mut kerran suoraan selälleen jäiseen maastoon hypättyään kynttilänä pystyyn, jolloin en päässyt laskeutumaan ihan niin kivuttomasti, kuin yleensä. Ainiin ja Grace pudotti mut kesällä estetunnin yhteydessä toisen käteni päälle, joskaan en onnistunut mitään murtamaan. Mua ei ole koskaan (kop kop) vielä sattunut noissa mitenkään kovin pahasti, joten en oikein osaa kertoa tähän mistään kovin dramaattisesta syöksystä maankamaralle. Sanotaan nyt vaikka toi maastotapaus, kun en parempaa keksi.


Kuinka monta loimea hevosesi omistaa?
 En suostu laskemaan, niitä on liikaa. Arviolta jotain kolmenkymmenen suuntaan, vaikkakin suurin osa ei ole edes käytössä, ne vain sattuivat tulemaan hevosen mukana.


Kuinka usein hevosesi liikkuu?
Joka päivä vuoden ympäri. Vapaapäivinä käydään taluttelemassa, juoksuttamassa tai kävelemässä selästä ja muina päivinä ratsastetaan normaalisti. Toki päivittäisessä treenissäkin on eroja riippuen molempien energiatasosta ja siitä, onko joku komentamassa meitä maneesin keskellä vai ei. Grace on kahden kuluneen vuoden aikana seissyt karsinassaan yhden päivän kaviopaiseen vuoksi, mutta muuten hän on ollut joka päivä tarhassa ja liikutuksessa.


Oletko varovainen vai uhkarohkea ratsastaja?
Tämä on tilannekohtaista! Maastossa baanaan mielelläni ilman satulaa, jos alla on luotettava hevonen. Yritän myös lähestyä uusia asioita mahdollisimman ennakkoluulottomasti, tai muuten käy huonosti. Tämä ollaan todettu liian moneen kertaan niillä yhden askeleen sarjoilla, joiden sekaan olen tippunut monen monta kertaa.. Pitäisi vaan "heittää sydän ensin yli ja mennä itse perässä", varsinkin silloin, kun estekorkeus ylittää mun kipukynnyksen (1m).
  Varovainen olen erityisesti silloin, kun alla on aivan uusi hevostuttavuus, josta tiedän ehkä nimen ja sukupuolen. Ja myös silloin, kun nousen Gracen selkään ilman satulaa, koska ensireaktio saattaa lämpötilasta riippuen olla hieman.. sähköinen. Kallistuisin noista kahdesta kuitenkin varmaan sinne uhkarohkean puolelle, koska en voisi väittää olevani ainakaan liian varovainen noiden kaviollisten kanssa touhutessani.

Koska tahdon piruuttani antaa tämän haasteen taakan muidenkin riemuksi, haastan Camillan, Veeran/Nooran ja Minean nauttimaan näistä piinaavista kysymyksistä.

----------------------------------------------------------------------

Tähän loppuun paljastan laittavani kohta jotain Marellan vanhoja tavaroita myyntiin, luvassa ainakin sen otuksen satula ja kaikenlaista pikkutavaraa. Stay tuned!
Nyt kuitenkin niitä kuvia tämänpäiväisestä:


Wannabe laukkaa

Yritettiin ottaa äidin kanssa joku kiva rakennekuva, josta
voitaisiin verrata hepan lihavuuskuntoa parin kuukauden takaiseen,
mutta Grace oli visusti päättänyt seistä tasajaloin, mikä teki näistä
"rakennekuvista" kamalimpia kuvia, joita olen kuunaan tuosta
eläimestä nähnyt. Katsokaa vaikka itse :D!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti