Koska en töiltäni / laiskuudeltani ole ehtinyt pyllähtää koneeni ääreen jonkinmoiseen toviin, joudun mitä ilmeisemmin tunkemaan kaiken viime kirjoituskerran jälkeen tapahtuneen yhteen postaukseen.
Anyways, aloitetaan vaikkapa kisa-analyyseillä, tällä kertaa vuorossa on kolmet eri kilpailut järjestäjinään TFC, SR ja ImRa.
Aikajärjestyksessä vanhimmasta tuoreimpaan edeten ensimmäisenä lavalle marssinee Laakspohjan kartanolla käydyt,
TFC:n järkkäämät karkelot, joissa jäimme niukin naukin sijoitusten ulkopuolelle (ensimmäiset ei-sijoittuneet). Prosentteja tuolta riivittiin 59,225%, mikä tietysti papereita selaillessa vähän harmitti, kun (ikuisena) tavoitteena olisi nyt saada ainakin se 60% :D.. Pitäis varmaan ratsastaa paremmin!
Laakspohjalla Grace yritti taas ruveta viskomaan päätään, mutta onneksi tämä tapahtui verkassa juuri ennen rataa, joten ehdin laittaa vähän vauhtia neitokaiseen ja muutaman laukkalisäyksen myötä loppui niskojenkin nakkelu (alkutervehdyksessä nähtyä kumarrusta ei lasketa). Tähän rataan olin ihan erityisen tyytyväinen, sillä se oli ensimmäinen ns. tappavan tasainen ratamme, jossa ei tapahtunut mitään maita mullistavan suuria skämmejä.
Toki tiet olivat huonot - kuten aina - ja koko hevonen oli tuomareidenkin sanoin liian matalassa muodossa, mutta tästä opitaan - hienoa, että sieltä papereista saa ihan oikeasti lukea jotain rakentavaa kommenttia!
Tässä jokin videontapainen klippi radastamme, jonka jouduin kamalan taustakälinän ja musiikinpuutteen vuoksi hiljentämään kokonaan. Noh, laittakaa vaikka taustalle soimaan joku hyvä biisi jos siltä tuntuu niin ei häiritse sekään :D.
Siuntion seurakisoista (järjestäjänä
SR) jäi päällimmäisenä varmaan mieleen paarmat sun muut siivekkäät kuusiraajaiset, jotka toisaalta olivat riesa ja toisaalta ihan kiva bonus Gracen eteenpäinpyrkivyyteen. Kaiken kukkuraksi samalle päivälle osui aivan jäätävä helle, mikä nyt sinänsä taas tasoitti tuota ötököiden tuomaa ylimääräistä bonusta.. Tilanne oli siis aikalailla +/- 0.
Kuumuuden takia laskemani verkka-aika osoittautui hieman pitkäksi, mutta onneksi Grace ei missään vaiheessa tuntunut väsähtävän ihan totaalisesti.
Rata sinänsä oli rikkeetön, mutta tein taas ihan surkeat tiet ja keskiaskellajimme olivat aivan onnettomat, eikä alku- ja lopputervehdyksistä kannata edes puhua!
Prosentteja tästä näytöksestä keräiltiin 62,50% ja heti radan jälkeen nousimme senhetkisiksi kakkosiksi, kunnes lähdimme ns. "tasaiseen laskuun" ja lopulta putosimme sijalle 8 viidentoista muun ratsukon joukossa.
Tuomari oli papereissa kehunut Gracea nöyrän oloiseksi hevoseksi, mutta hänkin sanoi esityksen olleen hieman varovainen ja kehotti ratsastamaan rohkeammin keskiaskellajeja. Mikä yllätys.
Ja viimeisenä vaan ei vähäisimpänä pari sanasta
ImRan aluekilpailuista Laaksolla. Ensinnäkin on aivan ihanaa, kun kilpailut järjestetään käytännössä ihan vieressä, jolloin matkaan kuluu maksimissaan aikaa n. 20min, jolloin hepalla on paljon kivempi olla, enkä itsekään ehdi kerrata kaikkea mahdollisesti pieleen menevää asiaa / lähtöluetteloa.
Vaikka pohja pölisikin paikoitellen, en missään vaiheessa kokenut sen häiritsevän mun tai Gracen suorittamista - ei sillä, että olisin kauheasti kyseiseen asiaan kiinnittänyt sen enempää huomiotakaan.
Eniten savua korvista sai kuitenkin tupruttamaan verryttely, jossa
vaikeampiin luokkiin valmistautuvat ratsastajat ihan oikeasti tuijottivat hevosensa niskaa käytännössä koko ajan jyräten siten heidän tiellensä osuvat kyselemättä alleen. Sinänsä tämäkään ei ainakaan meikäläistä haittaa, mutta astetta ikävämpi tilanne saadaan aikaan silloin, kun jollakulla on allaan "se potkiva" hevonen.
Toki inhimillisiä virheitä sattuu kaikille ja joskus saattaa vahingossa ratsastaa ihan törkeästi toisen eteen / taakse / viereen, mutta rajansa kaikella; jos joku ei yksinkertaisesti
välitä kunnioittaa väistämissääntöjä, niin miksi kenenkään olisi ylipäätään noudatettava niitä?
Näin pikkuluokkien kisaajana vaikutti erittäinkin paljon siltä, että mitä helpompaan luokkaan ratsastaja valmistautui, sitä paremmin tuntui olevan muiden kunnioitus hallussa. En kuitenkaan halua yleistää tällä kaikkia ratsastajia - vaativiinkin luokkiin valmistautui monia kohteliaita ratsukoita, joita oli ilo katsella ja väistellä heidänkin kunnioittaessa "omaa tilaasi".
Vähän tarkkuutta takoisin silti monen päähän, jos siihen riittäisi uskallusta ja mahdollisuuksia. Ei ole kivaa tehdä yhtäkkiä norsujarrutusta, kun eteesi porhaltaa spontaanisti 700-kiloinen koulumonsteri!
Tässä kuitenkin video radastamme, jossa nähtiin inhottava rikko (jonka koetin viimeiseen asti estää!), sekä ihan pohkeen taakse jämähtänyt, etupainoinen sork.. kavioeläin. Tästä radasta saimme C-tuomarilta 59,4% ja H-tuomarilta 55,0%, mikä on ehkä isoin ero saamieni prosenttien välillä tähän mennessä. Yhteistulos näistä oli 57,2%, minkä avulla kipusimme kahdeksantoista muun ratsukon joukossa kuudensiksi.
Ja
vihdoinkin sain kisavideot ladattua näkyviin ja voin siirtyä tänne postauksen loppupuolelle kertoilemaan vähän meidän muusta olemisesta!
Olin siis Laakson kisojen jälkeen kaksi viikkoa töissä tallillamme, minkä vuoksi olin muusta elämästä ihan täydellisessä offline-tilassa. Rytmini oli päivittäin kutakuinkin sellainen, että vietin tallilla tai tallin lähiympäristössä (ABC deli / Alepa) palttiarallaa 15 tuntia (06:00-21:00), eli mun makuun ihan riittävästi :D. Himaan kerkesin joinain päivinä aamulla jopa nukkumaan, kun hepat oli tarhattu ja boksit putsattu, mutta pääsääntöisesti vietin koko päivän tallilla ja ajelin sitten iltasella nukkumaan muutamaksi tunniksi (22-05) ja sitten sama homma uusiksi!
Kun rytmiin tottui, oli toi homma oikeastaan jopa ihan mukavaa, koska mitäs sitä nyt kotonakaan olisi tehnyt. Viikonloppuisin olisin kerennyt nähdä kavereitakin, mutta suoritin vastaavat toiminnot vasta täydellisen recoverin jälkeen, mikä käytännössä käsitti pitkään nukkumisen (tulee muuten aika dizzy fiilis, kun nukkuu yhtäkkiä ainakin neljä tuntia normaalia pidempään!). Ihan kivaa mulla oli, mutta loppukesän lepään kyllä laakereillani!
3.-4.8. valmennuskalenteriin on merkitty meille aluevalmennukset ja tämän putken jälkeen Nipsu tulee vielä dumiin 5.-6.8. Näistä päivistä meille tosin sopii vain maanantai (5.8.), sillä tiistaina meillä on kotivalmennus, mutta eiköhän kolmen päivän putki ole ihan riittävä!
17.8. aikeissa olisi startata kotona rataharjoituksissa meidän ensimmäinen vaativa (
vaB:0). En missään nimessä aio vielä kilpailla vaativissa luokissa, mutta haluan ottaa vähän tatsia noihin kiemuroihin, kun ne nyt toivon mukaan ovat ainakin jossain vaiheessa elämää edessäni.
Onneksi Gracen kiimakin alkaa jo hellittää, niin tuntuu työskentely taas paljon mukavammalta molempien osapuolien kannalta. Uusi satulakin on meillä hankinnan alla, mutta sitä saadaan odotella vielä tovi.. Toistaiseksi kaikki on kuitenkin mallillaan, joten jatketaan samaa rataa :)!
Tänne loppuun voisin tunkea vielä
Kristan ottamia kuvia meidän vapaaehtoisesta (!) estehyppelystä, jonka suoritin tuossa jokunen aika sitten. Kiitokset myös puominnostelijalle, joka enemmän tai vähemmän esiintyy joissakin kuvissa.
psst! Älkää säikähtäkö noita hackamoreja, ne valuu joskus aika lähelle Gracen silmää :).. Eivät siis ole osuneet (vielä) kertaakaan!
 |
| Ei oo riemulla rajaa :D.. |
 |
| ..kun on päästänsä vajaa! |
 |
| Grace sanoo: Anna mä nyt hoidan tän ku mä osaan!! |
 |
| Okseri vol 1 |
 |
| Vol 2 |
 |
| Vol 3 |
 |
| Grand finale! |
 |
| Ei kauheen monella ookkaan tämmöstä rakettia ;D |
 |
| Hieno Grazie! |
 |
| Tilanteet, kun vain toinen tietää mitä tekee :D.. |
Näitä tulikin näköjään aika paljon! Anyways yritän kirjoittaa tänään vielä uudestaan Kikon valmennuksen jälkeen jos riittää motivaatio / aika (lue: odotelkaas taas pari kuukautta), see you!
