Muutaman epämääräisen ontumapäivän seurauksena suoritetun kiropraktikko- ja hierojakäynnin jälkeen tallityöntekijämme huomasi Gracen kävelevän lähes täysin kolmijalkaisesti, jolloin äitini soitti äkkiä päivystävälle eläinlääkärille ja pyysi apuvoimat selvittämään, mistä ihmeestä tuo yhtäkkinen jalattomuus johtui. Itse sain aiheesta (paniikinomaisen) viestin juuri koulupäiväni päätyttyä ja voin rehellisesti myöntää pulssini nousseen siinä kohtaa suunnilleen kahteensataan!
 |
| Kommunikaation selkeys on silmin havaittavaa :D |
Kun pääsimme kotiin, lähdimme kiireenvilkkaa ajamaan tallille. Eläinlääkäri(t) olivat saapuneet Tuomarinkylään jo vartti (!) äidin soiton jälkeen, eli pakko osoittaa huimat respectit koko poppoolle ihan älyttömän nopeasta toiminnasta! Oli miten oli, saimme jo automatkalla soiton tallin suunnilta ja kuulimme kyseessä olevan "vain" kaviopaise, mikä sai meikäläisen huokaisemaan helpotuksesta saman tien, mutta ratin takana istuvalle äidilleni oli selitettävä vaivan olevan varsin harmiton verrattuna omaan luut-ja-jänteet-poikki-spekulaatiooni.
Nyt Grace möllöttelee enemmän tai vähemmän tyytyväisenä omassa yksiössään, josta ainakin tänään päivällä kantautui varsin turhautunut hirnunta vähän väliä, kun karsinanaapurit olivat ulkoilemassa. Kaikki ajallaan, kyllä se vielä ulos pääsee. Vähemmän innolla odotan, millainen kuuraketti tuosta kopukasta kerkeää loman aikana kehkeytyä, sillä yleensä Grace ei ole päivääkään pelkästään karsinassaan, eli korvaväliin saattaa kertyä jotain ylimääräistä (tai sitten sieltä katoavat ne viimeisetkin järjen hivenet, heh).
Vaikka tuo oma ratsu nyt on näin joulun kunniaksi lomalla, pääsevät Vilgas ja Lissu liikutettaviksi by meitsi ja voin vannoa, etten päästä kumpaakaan helpolla! Tai no, rehellisesti sanottuna kumpikaan noista otuksista ei yleensä päästä mua helpolla, mutta kaipa tässä lajissa on tarkoituksenakin päästä vaikeuksien kautta uusiin :D.
------------------------------
Tuossa videolla nähdään jotain omatoimista pyörintää niin ilmassa, kuin maallakin. Estehyppelöt suoritettiin muistaakseni kuun ekalla viikolla, mutta kouluvääntö näyttäisi olevan lokakuulta, eli niistä on jo vierähtänyt valmennus jos toinenkin.
Hassua muuten, että hahmotan virheitä ratsastuksessani näin parin kuukauden jälkeen paljon enemmän, kuin videota ensimmäisen kerran katsellessani. Yleensä katson videot ratsastuksen jälkeen ja yritän miettiä, miksi hevonen näyttää niin kamalan omituiselta - huomaan, ettei kaikki mene kuin Strömsössä, mutten tiedä, mistä se johtuu! Näin jälkikäteen katsottuna Gracen selkä on suunnilleen yhtä kireä, kuin ratsastajansa hermot ko. tilanteessa, asetus menee yhtä hyvin läpi kuin paljas nyrkki betonivallista ja takajaloilla voisi lakaista tallin käytävän huolellisen maassalaahauksensa puolesta..
Estevideoista nyt en osaa sanoa oikein juuta enkä jaata, pari lähestymistä oli vähän sinne päin ja oma istunta on vaiheittain turhan jännittynyt ja jään näköjään jälkeenkin joistakin hypyistä. Hevonen menee kuitenkin hyvin, vikassa klipissä ehkä hiukkasen tahmaisesti, mutta menkööt.
Pitäisi otattaa Elisalla (kiitokset videoinnista!!) joku päivä uudestaan videota tasaiselta, kunhan mätäpaiseista päästään eroon ja ylimääräiset virtapiikit saadaan purettua jotenkin suhteellisen hallitusti, eikä tämän tekstin alle sijoitetun videon tavoin.
------------------------------
Olin tänä vuonna jouluhösötyksen suhteen poikkeuksellisen aktiivinen, eli leivoin varmaan miljoona pellillistä pipareita ja väänsin jopa tallimme jokaista karsinaa kohden yhden ison heppapiparin. En yleensä a) leivo mitään b) anna joululahjoja c) koristele hevoseni karsinanedustaa, joten tää oli multa maratonin juoksemiseen, yksisarvisen kesyttämiseen tai terveellisen ruokavalion noudattamiseen verrattava suoritus! Voin kyllä luvata yhden asian: EI IKINÄ ENÄÄ!!
 |
| Piparin matka koristelun kautta karsinan oveen. |
 |
| Göteborg. Kai? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti