20.9.2014

Huom!

Tämä blogi ei ole enää käytössä, mutta eivät meidän seikkailumme tähän päättyneet - kurkkaa alla olevan linkin taakse: 

Tjena Sverige!

8.8.2014

Lappeenranta yms.

Grace ja tunnelmallinen jaba.
Noniin, sairaslomat podettu (ajat sitten..) ja myös ensimmäiset kansalliset korkattu! Ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä tuo meidän Lappeenrannan reissu, mutta pessimisti ei pety jne. Toisinsanoen en siis odottanutkaan mitään kovin voittoisaa kilpailumatkaa :D.
   Varmaan pahinta noissa kolmessa starttaamassamme radassa oli se, että onnistuin unohtamaan joka hiivatin ohjelmassa jotakin. Mulle tosin vihellettiin "vain" kerran, eli muut virheet olivat silkkaa huolimattomuutta, ratsastin lävistäjät vääristä pisteistä tms..
   En tiedä milloin rupesin unohtelemaan ratoja, mutta kilpailemista aloitellessani vastaavaa ongelmaa ei tosiaankaan ollut. Silloin tosin myös jännitin kisoja tosi paljon vähemmän, mistä lie noussut tämä turha kilpailustressi. Ärsyttäähän tuollainen, kaikki maksut, vaivannäkö ja matkaaminen tuntuu niin turhalta, kun menen itse mokailemaan radalle. Pitää jatkossa vaan päntätä ne radat niin huolella, että joku voi pyytää kymmenen vuoden päästä toistamaan ne takaperin ja muistan ne katkotta!

Näin jälkikäteen voin vielä kieriä itsesäälissä ja selata paikan päällä pyörineiden kuvaajien ottamia otoksia, joissa mun ratsastus vaan näyttää rehellisesti sanottuna ihan kauhealta. Grace tosiaankin tuntui nurmella ihan tosi hyvältä huolimatta tappokeleistä (+30 tmv) ja ötöistä, mutta kuvista päätellen se ei siltä ole todellakaan näyttänyt :D. Ei sillä, että olisin itsekään ollut kovin edustava näky, mutta ei siitä sen enempää. Mitään uutta virhettä istuntaan liittyen kun ei noista kuvista mulle välity, vaan sama vanha etunoja ja leuka rinnassa..

Kisat itsessään oli tosi kivat, järjestäjän puolesta ei ainakaan turhaa häsellystä välittynyt pikkuluokkien starttaajalle. Jos tästä jotain opittiin, niin ilman apukäsiä ei mulla ole monipäiväisiin kisoihin enää menemistä. Tämä lähinnä siksi, että etsittyäni erilaisia tekosyitä huonolle ratsastukselle ja ratojen unohtelulle tartuin heti siihen faktaan, että olin pääpiirteittäin koko kisojen ajan Gracen kanssa yksin. Pitää ensi kerralla yrittää houkutella joku muu esimerkiksi heräämään aamulla ruokkimaan tai putsaamaan karsinaa, tai edes ottamaan verryttelyssä suojat pois. On jotenkin ihan ultimaattisen noloa käydä kysymässä katsomosta, jos joku viitsisi napata ne valkoiset pahkurat kaakin tassuista..

Tassuista puheenollen: melko pian tuon fiaskontäyteisen kisareissun jälkeen Grace sai koipeensa haavan kohteesta x (metsäkiipeilyn yhteydessä), joka sitten turvotteli jonkin verran -> heppa lomalle. Ei kaakku sitä missään vaiheessa varsinaisesti ontunut, muttei esimerkiksi tahtonut kauheasti venyttää ko. jalkaa eteen taikka taakse, minkä vuoksi oikeastaan koko haavan laukatessa alunperin huomasinkin.
  Pikku breikki teki ehkä meille molemmille oikeastaan ihan hyvää, vaikka kyllä mä taas meinasin pyörtyä kun näin maneesin peilistä miltä meidän meno näyttää :D. Pääsin tosin kaakin loman aikana ratsastamaan Lissu-ponilla, joten mulle ei edes tullut ratsastuksellista taukoa, vaan sain ehkä vähän lisää perspektiiviä asioihin.

Gracea voisi kuvailla parhaiten ehkä sanalla mäyrä. Takapää hipoo taivasta, nokka on matalalla ja "Etsiessään ruokaa se taapertaa kuono maassa, mutta joutuessaan kauemmaksi metsänreunasta se voi alkaa ravata." (Wikipedia, luettu 8.8.14).

Pitäisi taas ryhdistäytyä vähän kaiken suhteen. Jotenkin musta on kadonnut kaikki yrittäminen ja tuntuu etten koskaan saa mitään kunnollista aikaan niin muussa elämässä (missä?) kuin ratsastuksessakaan. Ehkä se johtuu vaan tästä lomailusta, koska motivaatio on kuitenkin mielestäni vielä tallella.

Kävin muuten moikkaamassa Marellaakin ja hän vaikutti voivan leppoisasti. Varsojenkin kanssa oli päästy jopa rapsutteluväleihin ilman äitien raivoa, Marella oli ihan onnessaan! Käväisin selässäkin ja sama hassu kopukkahan se oli kuin ennenkin, miksipäs sitä luontoaan muuttamaan :).

Nauttikaa vielä elokuun viimeisistä lämmöistä, meikäläinen on jo ihan kurkkuaan myöten täynnä tätä hellettä!!

2.6.2014

Jälkimaininkeja

Prinsessalle annettiin
tiputuksessa kymmenisen
litraa nestettä!
Muutaman päivän piinallisen epävarmuuden, tuskanhien ja kaikenlaisten kommervenkkien jälkeen Gracen kuume lähti vihdoinkin laskuun ja nyt lämpötilat liikkuvat oikeastaan jo normilukemissa. Oli verikoetta ja tiputusta, mutta labrat ovat auki vasta maanantaina, minkä vuoksi verikokeen tulokset jäivät hieman suppeiksi. Valkosoluarvot olivat kuitenkin alhaalla, mikä antoi aihetta viruksen epäilyyn.
   Huomenna Gracella on tiedossa jatkotutkimus veriarvoille, sekä hampaiden raspaus. Iltapäivälle meille luvattiin kengityskin, joten koko päivä on tohinaa täynnä! Itse meinaan saada kohta tylsyyshalvauksen, koska kesälomani alkoi, eikä mulla ole tällä hetkellä yhtäkään ratsastettavaa hevosta. Yritän kompensoida tätä aukkoa arjessani ramppaamalla tallilla noin tunnin välein toimittamassa tyhjää tai hengailemassa Graakun kanssa, mutta jotenkin tulee täydellisen hyödytön olo, kun ei voi tehdä sitä mihin on täysipainoitteisesti valmistautunut keskittymään näin loma-aikana!

Ja kuinka ollakaan tämä sairasloma tuli juuri silloin, kun Tuomarinkylään muutti tallillinen uusia hevosia, kun Talli oy:n II-talli saatiin valmiiksi. Pelkään ihan jatkuvasti, että Grace tartuttaa koko mäelle jonkun tappajaviruksen nyt, kun uskalsimme jo laittaa hänet takaisin tarhaankin, mutta hyvällä tuurilla tuosta ei olisi enää muille haittaa.. Ainakin Gracen seinänaapuri on pysynyt ilmeisen oireettomana, eikä tallin muillakaan hevosilla ole tietääkseni ilmennyt vastaavia kuumelukemia, joten kaiken järjen (ja toiveiden) mukaan tuon ei pitäisi olla järin tarttuvan sortin pöpö.

Kun saan mun tallikamat jossain välissä puhtaiksi, ajattelin ottaa määränpääkseni Marellalan (lue: Marellan uuden kodin) ja käydä moikkailemassa pikkutammaa ja muuta laumaa! Marellan nykyisessä kimppakämpässä (pihattolaumassa) asustelee tällä hetkellä aikuisten hevosten lisäksi kaksi varsaa, jotka tammuska tahtoisi ilmeisesti omia itselleen, mutta onneksi mammat pitävät vieraan tädin aisoissa ;). Muistaakseni M on yrittänyt varsankaappausta aiemminkin ennen meille tuloaan ja hän oli silloinkin saanut kunnolla köniinsä - ilmeisesti tapauksesta kuitenkaan oppimatta.

Laitan kuitenkin Marellan kuulumisia tulemaan heti, kun vain ehdin hänen luokseen. Toivottavasti tamma on ottanut ilon irti uudesta elämästään!

Marellan henkinen olemus tiivistettynä :D

29.5.2014

Voi surkeus!

Äsken tallille saavuttuani vastassa oli eläväisen tammanretaleen sijaan flegmaattinen ja varsin uupuneen näköinen eläin, joka katseli kovin vaisuna kun lastasin varusteet karsinan eteen ja ryhdyin harjailemaan hänen ylhäisyyttään. Kavioiden putsaamisen jälkeen mun oli pakko hakea kuumemittari ja ottaa lukemat ylös, sillä Grace oli jotenkin ihan omituinen. Onneksi tuli tehtyä, sillä lämpöä oli 40°C! Joo, Gracen normaalilämpökin on tosi korkea (38°C), mutta mun oli pakko mitata kahteen kertaan saadakseni tosiaankin varmuuden noin hurjasta numerosta.
    Soitimme äitini kanssa päivystykseen ja he neuvoivat seurailemaan tilannetta tallissa, sillä mitään muita oireita ei kuumeen lisäksi ainakaan toistaiseksi löytynyt (kop kop). Ruokahalu oli vähän kateissa, mutta sitä en ihmettele lainkaan kuumehouruiselta. Vettä upposi jonkin verran ja suolisto tuntui pelaavan ihan normaalisti, joten ainakaan vielä ei kärrätä toista klinikalle. Toivottavasti ei tarvitsekaan!
    Lähdimme parin tunnin kuluttua kotiin, sillä Grace vaikutti rauhalliselta ja kuumekin laski jonkin verran. Huominen taittuu ponilta kuitenkin koppilevossa ja sunnuntaiset kisat voidaan unohtaa tältä seisomalta, tää on kai nyt sitä Graakin kesälomaa..
  Eilen Grace oli vielä ihan normaali, liekö siis vilustunut jostakin väärään suuntaan puhaltaneesta tuulenpuuskasta. Ähkyä ja pääntautia pohdittiin myös, mutta tosiaankin ainakin toistaiseksi ainoa oire on tuo kuume. Saisi mun puolesta pysyäkin pelkkänä kesäflunssana.

Muita uutisia satelee kisarintamalta, tarkemmin sanoen vajaa viikontakaisista Laakson karkeloista. Vastikään kipaan julkaistujen tulosten mukaan olinkin loppupeleissä sijoitukseltani kolmas enkä suinkaan neljäs, kuten olen tähän päivään asti luullut. Ihan siistiä joo, mut kyllä toi punanen ruusuke on paljon valkoista kivempi ;D.
    Toinen tuomari olisi jopa laittanut meidät ykköseksi, mutta toisen tuomarin asettama yhdestoista sija laski sijoituksen kuitenkin mukavasti kolmosiksi. Ero voittajaan oli noin kolme prosenttia ja neljännellä sijalla olevaan aika tarkalleen 87 sadasosaa, joten kärkeä kohti meillä olisi ollut vielä aika pitkä matka.

Gracen mielestä +25°C olisi hyvä alaraja ulkolämmöille.

Toivottavasti kesä alkaisi pikkuhiljaa tehdä comebackia, sillä jatkuva pelleily loimituksen kanssa ajaa mut kohta hulluuden partaalle. Vaikka en itse mikään lämpimien kelejen ystävä olekaan, olisi ainakin hepalle kivempi seisoskella edes yhtenä vuodenaikana tallissa ilman tyhmää takkia.
   Toisaalta kylmempi keli ajaa ehkä ötökät takaisin johonkin koloihinsa, eivätkä ne syö Grace-raasun harjamartoa ihan vereslihalle. Tai no, kaakki varmaan hoitaa itse nahkansa huonoon kuntoon hinkkaamalla sitä kutinoissaan milloin mihinkin, mutta ainakaan nyt ei tarvitse läträillä liiaksi erilaisten kutinanestoaineiden kanssa.

Onkos lukijoiden hepoilla kesäihottumaa? Hyviä hoitovinkkejä vastaanotetaan mielellään!

26.5.2014

Risuja ja glooriaa

Graakin mietteitä kisoihin lähdöstä :D
Olimme 11.5. Porvoossa kokeilemassa vähän vaativamman sortin rataa (VaB:0) ja voi jessus miten kamala ratsastus se sitten olikaan. Grace tuntui verkassa jo vähän huonolta, eli en saanut ratsastettua niska-pääliittymää kunnolla läpi ja asetukset olivat sen vuoksi aika jäykkiä, mikä antoi potkua molemminpuoliselle vastahakoisuudelle ja näinollen yhteistyö oli aika takeltelevaa. Muita hyviä selityksiä katastrofille ovat mm. liian pitkä verryttely ja selkäännousun yhteydessä esitetty "villivasikka"-show, jonka Grace sitten päätti järjestää muita parkkipaikalla samaan aikaan olleita viihdyttääkseen (lue: selkäännousun jälkeen noin minuutin ajan tasajalkaloikkia, kun siellä raviradalla oli ihan varmasti jotain jännittävää..).
    Radalla tulikin sitten vähän epäuskoinen fiilis, kun selkäänpäin tuntui, ettei Grace oikeasti liikkunut yhtään mihinkään, vaikka käytin mielestäni jopa aika napakoitakin eteenpäin ajavia apuja. Erityisesti keskilaukat olivat ihan onnettomat, mutta en kerta kaikkiaan vain saanut enempää irti. Onneksi vaihdot sentään olivat puhtaat, vaikkakin melko onnettomat nekin. Katselin videolta, että mulla oli etenkin tuossa laukkaohjelmassa aika pitkät ohjat, mikä varmaankin johtui toiveesta saada Grace laskemaan kaulaansa, mutta tuosta pätkästä varmaankin voi päätellä lopputuloksen. Myös tuomareiden papereihin kirjoittama kannuksen vastustelu näkyy enemmän kuin selkeästi, loistavana esimerkkinä toimikoot tuo kammottava ykkönen, jonka teimme ensimmäisen keskilaukkaympyrän loppuun.
    Mun pitäisi ratsastaa kotona enemmän ilman kannusta, jotta saisin käännettyä nilkat suoraan. Tällä hetkellä huomaan usein tukevani nilkkaani kannuksen kautta hevoseen, mikä tuskin on pohkeeseen hitaasti reagoivalle hepalle kaikista paras tapa oppia nopeaksi. Tuomarinkylässä valmennusviikonloppua pitänyt Ville Vaurio kävikin ottamassa multa rissat pois alkuverkan jälkeen, mutta yllätyksekseni Grace oli edeltäneen päivän kisoista ja maneesin tukahduttavasta kuumuudesta huolimatta jopa reaktiivinen. Eipä siis lainkaan huonompi idea!

Tässä vielä video Porvoon radasta, katsokoot ken kehtaa.



   Kokemushan se kuitenkin vain on tuokin ja onneksemme pettymystä ei tuonut ainakaan lauantainen Helppo A:2 Laaksolla, kun nousimme kaikenkaikkiaan neljänsiksi neljänkymmenen muun ratsukon joukosta! Ihan huippua, vaikka kieltämättä piti muutama minuutti sulatella kuulemaansa, kun oma nimi kuulutettiin palkintojenjakoon kutsuttavien joukossa. En toisaalta jakotilaisuuten edes osallistunut jokseenkin räjähtäneen ulkoisen olemukseni vuoksi, mutta kävin kuitenkin korjaamassa rusetit ja Esperadon sponssaamat palkinnot ;)..
   Henkilökohtainen mielipiteeni radasta on positiivinen; heppa säilyi samanlaisena verkasta radalle asti, muistin ohjelman (!) ja mitään ylimääräisiä kommelluksia ei sattunut. Kaikenkaikkiaan koko päivä oli täynnä onnenpotkuja, joista merkittävin oli ehdottomasti aamustartti, kun lämpölukemat lähtivät päivän mittaa nousemaan epämiellyttävän korkealle. Lyhyt matka on myös yksi listan kärkisijoja hallussaan pitävä seikka, sillä edes aamuiset kärrysähläykset eivät aiheuttaneet mitään maailmaa kaatavaa myöhästymistä aikatauluihin. Samasta syystä kävimme heittämässä hepan Dumiin ja tulimme äitini kanssa takaisin katsomoon odottelemaan papereitani, jotka jäivät kisojen tiimellyksessä ilmeisesti laskettavan pakan pohjimmaisiksi. Kisahenkilökunta teki kuitenkin ehdottomasti kaikkensa tulospalvelun takkuilusta ja jättimäisestä osallistujamäärästä huolimatta, kiitokset siitä heille :).

Mulla ei valitettavasti ole Laaksolta mitään todistusaineistoa käsissäni, eli jos satut löytämään jostain kuvia helposta A:sta, niin laita ihmeessä kommenttia tulemaan!
Tässä kuitenkin tunnelmia jälkipyykistä:

Grace lueskelee, miten tuomarit ovat häntä arvioineet ;). Prosenttimme olivat 61,897%.

Luokka oli samalla osa Esperado Cup -osakilpailua, jonka finaaliin ilmeisesti pääsemme osallistumaan, mikäli oikein ymmärsin. Osakilpailuluokan viisi parasta ratsukkoa pääsee Lappeenrannassa järkättävään loppuhuipennukseen, mutta luokka oli laaksolla jaettu kahteen, joten vielä on varhaista sanoa olemmeko mukana vai emme. Oli miten oli, toi pinkki ruusuke on siisti :D.